Havahduin näin aamusella siihen, että kuukausihan vaihtuu sunnuntaina. Piti nyt vielä ennättää kirjoittaa yksi blogimerkintä lokakuun puolella. Ihan kummallista, juurihan vasta tämä kuukausi alkoi. Nyt se jo loppuu. Sitten marraskuu, joka on vielä päivää lyhyempi kuukausi. Joulukuuta odotan, koska silloin voin täällä virittäytyä täysillä joulutunnelmiin, saan odotetun vieraan ja mikä parasta - lennän kotiin 17 päivä! Tällä hetkellä ei ole mitään kiirettä vielä päästä kotia, mutta on hyvä tietää, että seitsemän viikon päästä nautin aamuteeni kauniissa ja rakkaassa Aurinkolahden kodissamme. Varmasti koti-ikävä näet tiivistyy joulua kohti. Nyt täällä on hyvä, on jälleen aurinkoinen syysaamu ja viel ist los, det finns mycket att göra.
Innostus luennoilla alkaa tasoittua normaaliksi. Ei sillä, että ne kurssit mitä täällä luettelin lemppareikseni, ovat edelleen sitä ja kuuntelen niillä luennoilla aina tosi skarppina ja parhaani mukaan raapustelen muistiinpanojakin. Joillakin toisilla luennoilla, nimittäin käyttiksen ja systiksen, alkaa pää välillä painua ja ajatus lentää jonnekin aivan muualle.. Mietiskelin juuri eilen dogmatiikan luennolla, että ei sillä oikeastaan ole mitään väliä, että selitetäänkö näitä asioita mulle suomeksi vai saksaksi. Tajuaisin yhtä paljon tai yhtä vähän - miten sen nyt haluaa määritellä. Jotenkin ajattelukykyni ei vain tykkää vääntäytyä dogmatiikkavaihteelle. Kurssissa ei ole sinällään mitään vikaa, luennoitsija on erittäin pätevä ja käsittelee teemoja varmalla otteella. Taidan vain olla myynyt itseni täysin eksegetiikalle. Kun siinä on sitä jotain. Ja Raamatustahan se dogmatiikkakin pohjimmiltaan kumpuaa. Takaisin lähteille siis, kuten uskonpuhdistajamme painottivat.
Evankelisen korkeakouluseurakunnan, eli lyhyemmin EHG, toiminta on aika jännittävää ja erilaista. Tiistaina meillä oli katolisen nuorisojärjestön kanssa yhteinen bio-aamiainen. Tarjolla oli leipää, hedelmiä, jogurttia, kahvia, teetä ym. ja pöydän päässä mies kertomassa mitä bio-tuotteet ovat, miksi niitä kannattaa ostaa ja mistä niitä voi ostaa. Ei nyt mitään järisyttävän uutta tietoa tullut, eli ilmeisesti olen jo jonkun verran valveutunut bio-asioissa. Tunnistin myös varsin monia tuotteista sellaisiksi, joita ostan viikottain lähikaupoistani. Kyllä niistä bio-tuotteista vaan tulee jotenkin parempi olo ja mieli.
Keskiviikkona varsinaisessa EHG-illassa oli puhumassa nainen, joka kertoi oman selvitymistarinansa lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen. Hänellä oli aiheesta kirja valmisteilla ja hän lukikin siitä otteita. Rohkea nainen. Vaikka oli kamala kuulla miten jotain niin pahaa ja väärää voi ihminen joutua kohtaamaan, oli myös hieno huomata, miten vahva ihminen voi olla, että voimaa löytyy myös selviytymiseen. Tarinaa ei ollut siis mitenkään ahdistavaa kuunnella. Uskon, että tämä on juuri oikea tapa havahduttaa ihmisiä todellisuuteen. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tullut valitettavan tavallinen uutisaihe.
Olen löytänyt uuden koulumatkareitin, joka on paljon kätevämpi ja nopeampi kuin edellinen. Ensin metrolla U6 Westbahnhofille ja sieltä U3:lla Herrengasselle. Pieni kävely ja tsädäm, olen tiedekunnallani Schenkenstrassella. Reitin nopeus onkin kyllä valttia, jos luento alkaa klo. 8.30. Ihme kyllä, aamuluentoihinkin alkaa tottua. Kotona välttelin viimeiseen asti valitsemasta kursseja, jotka alkavat ennen kymmentä. Silti epäilen, että kykenisinkö normaaliin kahdeksasta neljään työrytmiin. Tai edes haluaisinko. Se tuntuu vähän tylsältä. Vaihtoehtona hengellinen työ, jossa ei ole työaikaa. Ainakin kesällä se toimi hyvin. Parhaat saarnat valmistuvat puolen yön jälkeen.
Niin, ja olen opetellut käyttämään myös busseja! Pääsen torstain tanssitunniltani kätevästi ovelta ovelle yhdellä bussilla. Se on hyvä juttu, että sen lisäksi, että pysäkkien nimet näkyvät näytöllä, ne myös kuulutetaan. Tyhmempikin tajuaa jäädä pois, ja torkkujallakin on parempi mahdollisuus havahtua oman pysäkin kohdalla.
Also, perjantai on mukava, koska silloin on vain yksi luento. Illalla menen käväisemään Halloween-pirskeissä. Huomenna vietän toki pyhäinpäivää. Sunnuntaina on elokuvailtapäivä sveitsiläisen filmin parissa (toivottavasti saan murteesta huolimatta jotain tolkkua). Ja sunnuntai-iltana juhlimme kolmen tsekkiläisen tytön synttäreitä. Maanantaina "luentovapaa", kuten taisinkin jo mainita. Se siis ei ole mikään kansallinen juhla-/vapaapäivä, vain koulujen ja oppilaitosten lusmuilua.
Laundry morning, no hurry. Nyt koneessa pyörivät lakanat. Vaihdoin tilalle rakkaat punaiset Marimekkoni. Tällaista tänään, tavallinen päivä Wienissä. Das Leben ist schön und ich bin zufrieden. Kaikki kohdallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti