Schnell, schnell, langsam..

Täällä on sellainen tapa yliopistolla, että luentojen päätteeksi koputetaan pöytää. Niin kuin aplodit luennoitsijalle. Eikö se olisi kiva perinne istuttaa myös meille Helsinkiin?

Sunnuntai-iltana olin menossa nukkumaan, kun ovikelloni soi. (siinä on muuten kamalin ääni ikinä - kimeä ja korkea ujellus) Oven takana seisoi kaksi tyttöä. Toinen heistä sanoi, että he ovat alakerran naapureita eivätkä saa nukuttua, koska minä kävelen huoneessani. Aivan, koska kävelen. Hän osoitteli vielä kamalia oransseja aamutohveleitaan ja käski minua ostamaan samanlaiset ääntä vaimentamaan. Olin niin hämmentynyt, etten suustani saanut aluksi muuta sanottua kuin "What? You must be kidding..?" Tyttö vaikutti kuitenkin olevan hyvin tosissaan ja lisäksi kiukkuinen ja ärtynyt, joten päädyin lopulta pahoittelemaan tilannetta ja painotin, ettei mulla ollut aavistustakaan, että kävelystäni kuuluisi niin kova ääni, että he eivät sen takia saa nukutuksi. Pohdiskelin asiaa yöllä kuulostellessani yläkerran naapurini liikkeitä - kyllä ne kuuluvat, mutta niinhän kerrostalossa kuuluu elämisen ääniä. Ja opiskelija-asuntolassa erityisesti.. Joten, päätin, etten todellakaan investoi tohveleihin (en suoraan sanottuna edes pidä sellaisista). Jos tytöt tulevat vielä valittamaan aion erään ystäväni ohjeiden mukaisesti suositella heille korvatulppien hankkimista. Tämä tapaus on ärsyttänyt mua näin jälkeenpäin ihan älyttömästi, silloin sunnuntai-iltana olin vain liian hämmentynyt ja häkeltynyt kilahtaakseni. Mutta on tämä nyt aika uskomatonta! Täytyy olla todella herkkäuninen, jos alta 50-kiloisen tytön askellus estää yöpuulle rauhoittumisen.

Nytkin täällä on pirskeet jossain. Kuuluu kamalaa musiikkia. Onneksi jostain aika kaukaa. Sääli niitä, jotka eivät ole pirskeissä, mutta jossain siinä ihan liepeillä.

Tuntuu, että saksan puhumisessani on tullut joku ihme taantumavaihe. Uutta sanastoa on kertynyt ihan valtavasti, muttei se kuitenkaan kuulu puheessani. Päinvastoin, unohtelen jotain ihan yksinkertaisia ilmaisuja. No, ehkä tämä vaihe enteilee pian tapahtuvaa suurta murrosta, jolloin saksantaitoni puhkeaa täyteen kukoistukseensa niin puheessa, ymmärtämisessä kuin kirjoittamisessa! Ja, man kann immer hoffen.. Oikeastihan kielen opiskelu on pitkäjänteistä puuhaa ja omaa editymistä ei välttämättä edes huomaa, koska se tapahtuu vähitellen. Täytyisi muistaa, että sitä kuitenkin tapahtuu, edistymistä siis, kun jaksaa vain sitkeästi yrittää.

Sitä olen kyllä miettinyt, että mun pitäisi viettää enemmän aikaa kahden kesken jonkun saksankielisen kanssa ihan vain tämän puheen kehityksen takia. Suuremmassa porukassa on nimittäin se huono puoli, että ihmiset intoutuvat puhumaan saksaa nopeammin, jolloin saatan pudota juonesta. Se on myös hieman harmillista, että kun haluaisin kommentoida jotain, monesti keskustelu on jo edennyt toisiin teemoihin, kun minä vielä etsin sopivaa ilmaisua. Jos on jonkun kanssa kahden, zu zweit, odottaa keskustelukumppani kärsivällisesti tai vähemmän kärsivällisesti, että olen saanut asiani selitettyä. Ja kahden kesken on "pakko" jutella koko ajan, kun taas porukassa on helpompi jäädä kuuntelijan rooliin.

Se on muuten tosi tylsää, etten luennoilla nappaa kaikkia vitsejä! Meillä on niin huippuhyviä luennoitsijoita, että heidän vitsinsäkin ovat varmasti oikeasti osuvia ja oivaltavia. Usein käy kuitenkin niin, että porukkaa tyrskähtää nauruun ennen kuin luennoitsija ennättää lopettaa lauseensa, jolloin jutun kliimaksi ei tavoita korviani saatika sitten ymmärrystäni. Kuitenkin aina nauran mukana. Olen aika hyvä nauramaan, vaikken oikein tiedä mille nauran. Nauran silti ihan oikeasti!

Huomenna perjantai ja sen kunniaksi vain yksi luento. Illalla teatteriin. Viikonlopusta tulee hieman normaalia pidempi - maanantaina on nimittäin Itävallan kansallispäivä. Juhlapäivä, ei luentoja siis. Siitä viikonpäästä maanantaina ei myöskään ole luentoja, "luentovapaa" päivä nimeltään, ei kuitenkaan kai mikään juhlapäivä? Mutta juhlia ja niistä johtuvia vapaita täällä riittää, kiitos katolisen kalenterin.

Ohessa tunnelmia kidutusmuseosta. Kerroinhan, että täältä löytyy museoita joka lähtöön.