Ilmassa on lupaus keväästä

Se alkoi sunnuntaina. Heräsin siihen, että aurinko paistoi kirkkaan lämpimästi verhon läpi. Tuntuu, että ulkona on ollut varsin pitkään valoisaa kolmen viime päivän aikana. Olen ehdottomasti kevätihminen ja siksi päätin, että nyt täällä alkaa kevät. Tykkään keväästä, koska se on sitä aikaa, jolloin huomaa luonnon ja elämän kaikki pienet ihmeet ja ihanuudet ja osaa iloita ja antaa niille arvoa. Sellaista toivon ja odotuksen aikaa.

Sunnuntaina olin kuulemassa kaimani saarnaa ja ylipäätään pitkästä aikaa evankelisessa jumalanpalveluksessa. Lauloin virsiä ja kävin ehtoolliselta. Saksa taittuu ymmärrykselle jo sen verran hyvin, että jumalanpalveluksessa ei tarvinnut stressata sanaston takia. Kiitos toki suurimmaksi osaksi teologian opinnoille. Niin, siellä oli kuin kotonansa, eikä kuin turistina jonkunlaista uutta elämystä etsimässä. Erityisen puhuttelevaa täkäläisessä evankelisessa jumalanpalveluksessa oli papin ja seurakunnan vuoropuhelu. Pappi ja seurakuntalaiset lukivat vuoron perään päivän psalmia, maallikko jakoi ehtoollisen molemmille papeille, eivätkä papit toisilleen, ja kun kaikki olivat saaneet ehtoollisen, tartuimme toinen toisiamme käsistä kiinni ja pappi lausui vielä kiitossanat. Oli todella lämminhenkinen ja yhteisöllinen jumalanpalvelus. Ainoa, mitä jäin kummeksumaan oli miespastorin "mainospuhe" kesken jumalanpalveluksen. Olen tottunut siihen, että yleiset ilmoitusasiat kerrotaan messun päätteeksi. Hän teki sen tosin hauskasti, mutta tyylikkäästi, eli ei ollenkaan epäkorrektisti. Ehkä pieni väliaika ei ole messussakaan ollenkaan pahitteeksi.

Eilinen tenttini oli yllättävän positiivinen kokemus. Olin kieltämättä tosin huomattavan paljon rentoutuneempi kuin siinä heprean suullisessa tentissäni - ehkäpä kreikka ja UT:n eksegetiikka on vaan se mun juttu, vaikka kovasti olen intoutunut Vanhan testamentin opinnoistani täällä. Mutta siis, kakkosen eli suomalaisella asteikolla nelosen sain tästäkin tentistä, vaikka en oikeesti mitenkään pahemmin hikettänyt. Jäin lisäksi tentin jälkeen vielä kyselemään asioita, joita mulle oli jäänyt epäselväksi luennoilla. Luulen, että professori oli erityisen mielissään silloin, kun sai hakea suuren ja paksun kreikan sanakirjansa ja selventää minulle erästä verbiä, jonka perusmuotoa en omasta paljon pienemmästä ja vaatimattomammasta kreikka-suomi-sanastostani löytänyt. Oli siis oikein mukava tentti, mikä on harvinaisuus sinänsä. Itseasiassa tentin aluksi professori kysyi minulta, että onko minulla jotain suosikkikohtaa Vuorisaarnassa, joka voitaisiin nyt ottaa käsittelyyn. Vastasin vain, että tykkään kaikesta (niin kuin toki tykkäänkin). Oikeasti olin tosin liian hämmentynyt mahdollisuudesta saada valita tenttikysymykseni, enkä kyennyt tätä tarjottua tilaisuutta hyödyntämään.

Tänään ilmoittauduin balettitunneille! Eli perjantai-iltapäivisin käyn "edistyneiden" baletin tekniikkatunneilla. Tiistaisin jatkuvat tuttuun tapaan nykytanssituntini. Olisin kovasti halunnut jatkaa torstain jazz-tuntejani, mutta juuri siihen ajankohtaan ilmaantui nyt kesälukukaudelle kurssi, jonka tahdon ja joka mun on järkevää ja kannattavaakin ottaa, nimittäin UT:n teologia. Luennoitsijaa on lisäksi suositeltu mulle Helsingin päästä, joten odotukset ovat korkealla. Niin, palatakseni vielä balettiin, täytyy myöntää, että pohdin pitkän tovin sen ja Musical Jazz:in välillä. Jälkimmäinen olisi hauskaa, rentoa ja opettaja olisi edellisiltä jazz-tunneiltani tuttu ja siksi takuumukava. Mutta sitten mulle yhtäkkiä iski teologisesti ilmaistuna ad fontes!- kaipuu, eli tahdoin tehdä paluun juurilleni, back to basics, sinne, mistä koko tanssiminäni on lähtöisin. Toivon todella, että opettaja ja hänen metodinsa ovat hyvät. Balettitekniikan mieleenpalauttaminen ja hiominen tekee mulle ehdottomasti hyvää. Tahdon saada linjaukset taas kuntoon!

Ensi viikolla alkaa sitten jälleen tavallinen arki. Ja se on hyvä. Lukujärjestykseni näyttää tyystin erilaiselta nyt keväällä kuin syksyllä. Silloin kävin luennoilla joka päivä, nyt kurssit jakautuvat viikossa vain kolmelle päivälle. Kun syksyllä aikaisia aamuja oli kolme, nyt niitä on yksi - ylistys aamu-unille! Toisaalta, syksyllä myöhäisin luentoni kesti neljään iltäpäivällä, nyt harkitsen vakavissani erään seminaarin valitsemista, jolloin istuisin Schenkenstrassen ylimmässä kerroksessa kahdeksaan asti illalla - olenkohan kuitenkaan noin iltaopiskelija? Tänä syksynä kaikki suorittamani kurssit tulevat olemaan vain eksegetiikkaa, mutta keväälle olen valinnut lisäksi kirkkohistoriaa ja käyttistä. Nojoo, kyllähän mä noita molempia valkkasin jo syksylle, mutta jotenkin ne sitten jäivät unholaan.. Mutta nyt ei tule käymään niin!

Tänään kaupan kassajonossa takanani ollut mies ylitti kadun laittomasti, eikä jäänyt minunlaillani odottelemaan kiltisti suojatien laitaan liikennevalojen vaihtumista. Sen sijaan hän vastakkaiselta puolelta hymyili ja iski silmää, meni sisään vanhusten päiväkeskukseen (jossa hän siis mitä ilmeisemmin on töissä, eikä asiakkaana!) ja vilkutteli sitten vielä lasin läpi. Minä seisoin hämmentyneenä liikennevaloissa. Seisoin kauan, sillä täällä niillä kestää, ja siinä välissä hän ehti kadota ikkunasta. Viime kertaiseen tekstiini viitaten, voin sanoa, että sitä saa mitä tilaa ja edistystä tapahtuu, vaikka vielä jäi treffikutsu saamatta. Tämän blogimerkinnän otsikkoon viitaten - kevättä on todella ilmassa.

Varjokuva minusta ja padovalaisesta pulusta, jonka konkreettinen pyrstö pääsi myös kuvaan.