ihanat päivät

Blogin kirjoittaminen on taas jäänyt kiireiden ja rientojen alle, mutta ehkäpä sitä ei nyt kannata sen kummemmin tuskastella, vaan ihan reilusti aloittaa kertominen siitä, mihin viimeksi jäin.
Viime päivityksen jälkeen olen siis selvinnyt taas yhdestä suullisesta tentistä - nyt ne alkavat itseasiassa jo tuntua ihan luontevalta käytännöltä ja jään ehkä jopa hieman ikävöimäänkin niitä sitten Helsingissä. Ajatellaanpa nimittäin niitä suullisen tentin hyviä puolia: tenttituska on 20-30 minuutissa ohi, arvosanan saa tietää samantien, eikä käsi väsy kirjoittamisesta. Lisäksi professorin ilme on näkemisen arvoinen, kun muotoilet jotain hauskasti tai kerrot pitkät pätkät jostain aiheesta ihan metsään.

Parasta tietenkin oli, että mulla oli täällä kuuden päivän ajan rakkaat ja kaivatut ystävät visiitillä. Elinan ja Panun kanssa tutustuimme perinteisetsi Wieniin ja teimme myös pienen vappuaattomatkan Wienin ulkopuolelle. Minähän kävin jo silloin syyskuun alussa kielikurssini järjestämällä matkalla Wachaussa, reilun tunnin matkan päässä Wienistä. Elina ja Panu olivat onneksi opiskelleet matkaoppaansa ulkoa ennen sen unohtamista lentokoneen tuolin lehtilokeroon ja ehdottivat siksi kirjan suosittelemaa päivämatkaa Melkin luostariin ja Dürnsteinin linnan raunioille. Vaikka olin paikoilla jo aiemmin käynyt, niin reissu oli upeiden maisemien ja täydellisen kesäpäivän (+28 astetta!) vuoksi ehdottomasti uusimisen arvoinen. Kyllä taas pysäytti ja sai ihmettelemään se yksinkertainen tosiasia, miten ihmeellisen hienoja, upeita ja kauniita paikkoja maailma onkaan täynnä.


Dürnsteinin kirkko

Vappuaatto kului siis pienellä päiväreilillä ja vappupäivänä päästiin vasta kunnolla Wien-turismin pariin. Päivä alkoi hienosti myöhäisillä synttärikahveilla Hotel Sacherissa. Tämä oli ensimmäinen kerta itsellenikin, kun maistoin aitoa Sacherkakkua, ja täytyy sanoa, että kyllähän sen aidon mausta tuntee. Ja ensimmäinen kerta muuten myös, että söin sacheria kermavaahdon kanssa. Miksiköhän sitä ei joka paikassa tarjoilla niin? Ne nimittäin sopivat täydellisesti yhteen. Fiinin kahvitushetken jälkeen vieraani jatkoivat Stefansdomin kellotorniin näköaloja ihailemaan. Meikä pysyi korkeanpaikankammoisena kiltisti kirkonpenkissä maan tasalla. Edelleenkin on nimittäin tuoreessa muistissa se Hannan ja Iinan kanssa jakamani karmaiseva kokemus Karlskirchen houjuvista rakennustelineistä kootusta näköalatasanteesta.. Stefansdomin näköalat olivat kuulemma kuitenkin kokemisen väärti ja torni oli kivinen ja jämäkkä eikä putoamisvaaraa ollut, joten ehkäpä vielä harkitsen sinne uskaltautumista.
Loppuvappupäivä kului sitten suomalaisten vaihtareiden vappupiknikillä vieraillessa ja Schönbrunnin puutarhassa samoillessa. Siellä puut olivat jo vehreän vihreitä ja lehteviä!



Sunnuntaiaamuna menimme lähikirkkooni, evankeliseen sellaiseen siis, jumalanpalvelukseen ja Panu ja Elina saivat myös kokea täkäläisen ehtoolliskäytännön piirimuodostelmineen ja valkoviineineen. Lepopäivänä myös oikeutetusti saattaa unettaa ja laiskotuttaa ja siksipä keskityimmekin hyvin syömiseen ja mukavaan istuskeluun. Viimeisimmät vieraani tykästyivät tammikuisten tavoin Welt Cafen maukkaisiin kasvisruokiin. Voi että, se on kyllä ehdottomasti kahvila, jota tulee kovasti ikävä. Eilenkin tilasin aivan erinomaisen ja mielettömän hyväntuoksuisen etiopilaisen maustekahvin - näin sivuhuomautuksena. Iltapäiväistä puistoistuskeluamme jatkoimme sitten illalla valloittamalla mukavan loosin eräästä Wienin tunnetuimmasta jazzklubista - jossa, täytyy häpeäkseni myöntää, en ollut käynytkään tätä ennen. Tunnel oli ihan huippu paikka! Sisäänpääsymaksua ei ollut, musisoijat jammailivat taitavasta ja ennen kaikkea, volyymi oli erittäin miellyttäväksi säädetty! Juomien ja ruuan hinnatkaan eivät päätä huimanneet. Sinne menen takuulla uudelleen. Vierailijat ovatkin ihan paras juttu, koska heidän kanssaan sitä tekee ja löytää itsellekin vielä ihan uusia juttuja Wienistä.


Teoriani on, että tyyppi, joka ottaa kuvan käsivaralla, näyttää yhteiskuvassa ehdottomasti kummallisimmalta. Voi virnettä.

Maanantaina mun täytyikin palata sitten opiskelujen ääreen, mutta onneksi Elinalle ja Panulle oli tarjolla turistiviihdykkeitä, kuten shoppailua Mariahilferstrassella ja museovisiitti Hofburgiin. Keskiviikkona käytiin kaikki Haus der Musik:ssa, joka oli varsin hauska ja monipuolinen musiikkitalo. En aina ihan ymmärtänyt tai jaksanut selvittää, mitä niillä kaikilla vempaimilla siellä oli tarkoitus tehdä, mutta noin niin kuin periaatteessa tuollaiset toiminnalliset "museot" on mukavaa vaihtelua perinteisiin "katsoa saa, muttei koskea" paikkoihin.

Paikalliseen ruokakulttuuriin vieraani tutustuivat kattavasti, vaikka aluksi pelkäsinkin, että tarjoillaanko täkäläisissä oluttuvissa mitään kasvissyöjille sopivaa purtavaa. Onneksi leivittämiskulttuuri ulottuu täällä myös juustoihin ja sieniin ja nämä maittoivat matkalaisilleni oikein hyvin. Jälkiruuat maistuvat toki aina, mutta Mohr im Hemd ja Kaiserschmarren ovat kyllä jotain niin hyvää, että taju pois. Kahviloista tuli testattua tietenkin monet erilaiset kakut ja tortut, joista Mozartstorte taisi itseoikeutetusti selvitä voittajaksi. Kamala, että rupesikin sokerihammasta taas vimmatusti kolottamaan, kun mietinkin sitä täyteläisen pehmeää suklaakakkua suklaakastikkeella ja kermavaahdolla..

Siinä ehkä tärkeimpiä tiivistettynä Elinan ja Panun visiitistä Wienissä. Meillä oli ihan todella mukavaa ja hauskaa, niin kuin aina. En muista milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon vajaan viikon sisällä. Pariin otteeseen kohtaus oli niin paha, että pelkäsin oikeasti katkeavani jostain kohtaa vatsan seudulta. Ei sitä tee mitkään hyvät jutut vaan se seura. On vain hyvä ja luonteva olla ja ymmärtää toista turhia selittelemättä. Hyvä esimerkki syystä, miksi on hyvä palata kotiin.

Nyt pitäisi taas olla ahkera ja uppoutua koulutöiden pariin muutamaksi viikoksi. Yksi essee, yksi kirjallinen ja suullinen referaatti. Kesäkuulla odottaa jälleen muutama kirjallinen tentti. Puuhaa riittää siis yksin jo opinnoissa, mutta täytyy tietenkin myös ehtiä nauttia vielä näistä jäljellä olevista viikoista täällä Wienissä, Keski-Euroopan kauniissa kulttuurikehdossa, kaupungissa, joka on vienyt sydämeni. Tänään kävelin Naschmarktin läpi. Ostin kirpparilta huivin, ihastelin värikkäitä vihanneskojuja ja nautin vilkkaasta toritunnelmasta. Kotimatkaevääksi valitsin gelateriasta pistaasi- ja after eight-jäätelöpallot. Pistaasi on pettämätön suosikkini.