Problems?

Tänään olin silleen, että oih! - ihana kaunis päivä tulossa, heräsin ennen kellon soittoa, vaikka se oli soimassa jo puoli kahdeksalta, aurinko paistaa ja olen kerrankin tehnyt ajoissa kristologiakurssin käännöslauseet. Ajatukset juurikin näin epäloogisessa järjestyksessä, mutta silti ymmärrettävissä. Suuntasin tiedekuntani kirjastoon yhdeksäksi, jotta ehdin tulostaa pari artikkelia ja lukea ne ennen iltapäiväistä harjoituskurssiani. Noh, avatessani Fronterin, huomasinkin, että die Übung entfällt heute - eli ei tuntia tänään. Mitään artikkeleja en tietenkään siksi "turhaan" alkanut lukea, mutta käytin ajan monistellessani (arvatkaa vaan, kuinka paljon rahaa täällä saa kulumaan kopiokortteihin) aineistoa samaiselle kurssille kuuluvaa suullista esitelmääni varten. Aiheena on Jeesus - paimen ja lääkäri. Lueskelin muuten tänään yhtä kopioimaani artikkelia, jonka kirjoittaja A.J. Köstenberger on sitä mieltä, että Johanneksen evankeliumista voidaan jäljittää historian Jeesus ja tämän alkuperäinen julistus. Mielenkiintoista, sillä yleensä kuulee Johannesta luonnehdittavan läpeensä teologiseksi ja kristologiseksi esitykseksi, joka on syntynyt johanneslaisen yhteisön tuotoksena. Niin, ja tämän sivupolun jälkeen olin pääsemässä varsinaiseen asiaani, eli siihen, että lähdin sitten yhdentoista aikaan kirjastosta kipuamaan Schenkenstrassen yläkerroksiin mennäkseni kirkkohistorian luennolleni ja perille tultuani huomasin luentosalin ovessa lapun "Die Vorlesungen von Prof. Leeb entfallen heute". Olin hieman tyrmistynyt. Kaikki luentoni oli tältä päivältä peruttu. Mitä ihmettä? Meillä perutaan luentoja ihan tosi harvoin - verrattuna nyt ainakin siihen määrään, miten luentoja joissain tiedekunnissa peruttiin syksyisten mielenosoitusten takia. Ja juuri tuo maanantaikammotuspäiväni, jolloin mulla on luentoja kolme kappaletta, kirkkohistoriaa aamupäivällä ja illalla ja välissä vähän Novumin tutkimista, muuttuikin vapaapäiväksi. Kummallista. Olikohan joku opettajilla joku virkistysviikonloppu takana?

Lueskelin tunnin ajan puistossa. Ihan lyhythihainen päällä vain ja melkein kuumakin tuli, sillä aurinko porotti niin kirkkaana ja lämpimänä. Mutta sitten alkoi sataa ja vähän jyrisikin. Nyt vähän näyttää ulkona pahaenteiseltä, voi olla että se tuosta räjähtääpi illan kuluessa. Mutta on se kyllä mieletöntä, että täällä on ihan kesä. Siis voin kuljeskella jo mekossa ja ballerinoissa - takkia tarvitsee lähinnä vain iltaisin. Kesä jatkui täällä syksyllä lokakuun alkuun ja nyt se alkaa uudelleen jo huhtikuun lopulla. Lisäksi palaan Suomeen juuri kun kesä on kauneimmillaan ja lämpimimmillään (parasta olla!) Joten olen aika onnekas. Jätin sen lumisimman ja kylmimmän talven aikoihin väliin ja palaan nauttimaan siitä ilmastosta, josta tänne myös silloin kesän lopulla lähdinkin. Aika kiva.

Pakko vielä tähän väliin huomauttaa tuosta puistolukemisesta, että en ehkä ole siellä aina niin ahkerasti opiskelemassa.. huomioni herpaantuu nimittäin heti, kun kuulen pienten tai suurten tassujen tepastelevan ohitseni, läähätysten ja haukkujen kaikuessa ympärilläni ja omistajien kutsuessa kullannuppujaan ja mussukoitaan mitä erikoisemmilla nimillä. Mä en kestä tätä enää, mulla on niin paha koirakuume! Sydämeni oikein puristuu rinnassa hellyyden ja rakkauden tunteista, kun näen sympaattisten ranskanbulldoggien jolkottelevan kadulla tai terhakkaiden ja omapäisten jackrusselinterrierien kirmaavan pallon perässä. Jos mulla olisi sellainen ihana oma pieni karvapallero vastassa, kun tulen kotiin, en voisi ikinä olla pitkään surullinen tai suuttunut tai vihainen. Vaikka se pureskelisi kenkiä, sähköjohtoja ja lehtiä, kuten meidän Arska teki aikoinaan. Tiedän toki, ettei koira nyt oikein tähän elämäntilanteeseen sovi, enkä ikinä koiraa ottaisi, ellen olisi aivan sataprosenttisen varma, että sitä pystyn parhaalla mahdollisella tavalla hoitamaan, mutta voi että kun silti tekisi mieli! Toiset leikittää vauvoja puistossa, toiset kieriskelevät nurmikolla siihen malliin, että valmistautuvat niiden tekemiseen ja minä puolestani bongaan nelijalkaisia karvaturreja ja aina välillä unohdun paijailemaan ja höpöttelemään niille. Kevät tekee temppujaan kullekin tavallaan. Ehkä näin voimakkaasti siksi, että se muuttui niin nopeasti kesäksi.

Tästä tuli ehkä taas sekavin blogipäivitys johonkin aikaan. Toivottavasti aivot alkavat rullata vähän selkeämmin nyt iltaa myöten. Pitäisi valmistautua siihen keskiviikkoiseen tenttiin ja sitten olisi yksi juttu kirjoitettavana. Päivän otsikko kertoo kirjoitusongelmieni lisäksi myös juuri äsken sattuneesta tapahtumasta. Tuijottelin kolmannessa kerroksessa pesukoneita ja kuivausrumpuja ja mietin, että pitäisikö pestä tänään pyykkiä ja milloinkohan se ihminen, jonka pyykit koneessa nyt vielä ovat, tulee ottamaan ne pois. Olin ehkä jumittanut siinä epäilyttävän pitkän ajan, tai sitten näytin vähän kummalliselta, koska luokseni tuli mies, joka kysyi vain suoraan: "Problems?" Ja mun vastaus kuulosti suunnilleen tältä: "Well, yes. I mean, no. But yes. You know. I.. ähmm. Well, it's just. - I'm going to do my laundry!" Joskus sitä voi jumittaa todella pahasti. Ja sitten nolottaa.

Ja kuvassa vaihteeksi hieman Wien-nähtävyyksiä - Tonava, proomu ja Vienna International Center.