toinen paluu Italiasta

Vietin Torinossa Liisan luona virkistävän ja rentouttovan pienen loman - katsokaa nyt miten iloinen ja nauravainen olen kuvassa! Ehkä eniten nautin ajankulusta. Jotenkin aika on siellä erilaista. Se ei ole samalla tavalla mitattua ja täsmällistä kuin saksankielisellä alueella. Ei tuntunut olevan mitään tiettyjä kellonaikoja tietyille asioille. Mennään paremminkin fiilisten mukaan. Tunnelma on vähän sellainen suurpiirteinen - ei sen tarvitse olla niin justiinsa, kunhan nyt menee sinnepäin; kauppojen aukioloajat ja bussien aikataulut ovat vain viitteellisiä, espressokupit ovat korvattomia ja eriparisia, liikennesäännöt ovat jokaisen omaa tulkintaa. Huolentonta ja rentoa, ei kuitenkaan mitenkään vetelän laiskaa. Italiassa tunnutaan tietävän, että aikaa ei voi lukita ja määritellä. Luulemme olevamme eteviä, kun teemme niin, mutta oikeasti se on vain suurta huijausta. Elämä menee eteenpäin kaikesta huolimatta.

Torinossa ihanaa oli aurinko ja lämmin sää, vaaleanpunaiset kevätkukkaset, vuoret, jäätelö, jokapuolella vilistävät koirat, tuoreet hedelmät ja vihannekset, Liisan aamuaurinkoinen parveke ja iloinen italian kieli, josta en ymmärtänyt mitään. Hieman hämmentävää oli lemmiskelevien parien runsaslukuisuus ja vaaleiden hiuksien herättämät reaktiot miesväestössä. Olisin voinut jäädä pitempäänkin - nyt kun katson ulos ikkunasta, on täällä ikävän sateisen näköistä. Pöydälläni lojuvat esseekirjat ja muistiinpanot odottavat jälleen, että tarttuisin niihin. Naschmarktilta ostetut kirsikkatomaatit olivat kalliita, eivätkä yhtään niin maukkaita kuin Torinossa tutuiksi tulleet pikkuruiset sukulaisensa. Mutta silti oli mukava palata Wien-kotiin. Tämä kaupunki on toimiva, täsmällinen ja järjestelmällisesti kaunis. Ja se osaa myös yllättää, ilahduttaa ja antaa tilaa haaveille.

Huomenna loppuu tämä pitkä pääsiäisloma ja palataan taas opintojen ääreen. Käännettävänä on kuitenkin huomiseksi vielä pääsiäiseen liittyviä tekstejä UT:n kristologia- harjoituskurssille. Muutama päivä ahkeraa opiskelua siis edessä ja sitten - näen rakkaan ja ihanan perheeni kolmen kuukauden jälkeen! Olen ollut niin ajatuksissani ja muutenkin ollut kaikenlaista touhua viime viikkoina, että en ole osannut tai muistanut heitä ikävöidäkään. Mutta nyt en voisi olla onnellisempi ja iloisempi heidän tulostaan. Torstaihin on enää muutama päivä!

Ilahduin myös kovasti kuultuani, että saan vieraita myös toukokuun puolella! Eli perheeni vierailun jälkeen on mulla vielä kolme kaupunkiopaskeikkaa tiedossa. Mahtavaa! Ja jos jotakuta vielä kutkuttaisi matka Wieniin, niin täällä minä olen kesäkuun loppuun asti valmiina näyttämään sen kauniin ja eläväisen kaupungin, johon olen niin kovin rakastunut.

Kaipa nyt pitäisi yrittää aktivoitua johonkin. Ehkä ei samalta istumalta esseen kimppuun.. jos sitä vaikka tiskaisi ja kävisi sunnuntaikävelyllä ensin, aurinkokin näet jo vähän pilkistelee!