Päivän otsikon johdattamana voisin aloittaa toteamalla, että saan ihmiset aina hämmennyksiin, kun kerron opiskelualastani. En ole löytänyt ketään toista vaihtaria, joka opiskelisi teologiaa. Kukaan paikallisista opiskelijoista ei itseasiassa edes tiedä, missä tiedekuntani on. Mutta vaikka ihmiset ovat olleet hämmentyneitä, reaktio on kuitenkin ollut pohjimmiltaan positiivinen: "Oh, that's something totally different." "Sounds very interesting" ja lempparini "You must be so smart!" Yeah right, itestäni kun on tuntunut, että olen vain palikoitunut yliopistossa. Ei sillä, että teologia tyhmentäisi, mutta olen unohtanut kaikki muut yleishyödylliset tiedot ja taidot. Tänään, kun saksan kurssilla teemana oli talous&pankkiasiat päässäni löi hyvin tyhjää.
Muuten kurssilla on alkanut mennä paremmin. En pääse tästä hikarin leimasta eroon edes vieraassa maassa. Jotenkin olin onnistunut saamaan välikokeesta varsin hyvät pisteet. Kiitos suomalaisen koululaitoksen suorituskeskeisyydelle. Toisaalta tämä yllättävä menestys tentissä rohkaisi minua puhumaan enemmän tunnilla. Joten enää en ole niin paniikissa, jos opettaja äkkiä pyytää kertomaan esim. suomalaisten kulutustottumuksista tai suhtautumisesta ulkomaalaisiin.
Myönnettäköön kuitenkin, että tänään hieman säpsähdin, kun puolalainen kurssitoverini liittyi seuraani kampuksella, jossa istuin penkillä lounastamassa. Mies alkoi tietysti kysellä kaikkea sujuvalla saksalla. Alku kankeudesta selvittyäni pystyin kuitenkin pitkän tovin juttelemaan varsin vaivattomasti saksaksi. Tosin, kun myöhemmin päivällä eräs mies tuli haastattelemaan minua radioon kieltäydyin todella pikaisesti kunniasta. Siinä olisi ollut vähän liikaa haastetta.
Tiistaina kävin kirppiksellä, joka oli varta vasten järjestetty meille vaihtareille. Ostin muutaman juomalasin ja mukin, joten nyt ei tarvitse koko aikaa tiskata sitä yhtä lasia vaan voin kerätä niitä tuttuun tapaan tiskialtaaseen pesua odottamaan. Eilen oli jälleen perinteinen keskiviikon karaokeilta (en laulanut, koska ohjelmistosta ei valitettavasti löytynyt "Sata kesää, tuhat yötä"). Ajauduin eilen myös pieneen panikkiin, käydessäni ensimmäistä kertaa roskavarastossa. Melkein jo hädissäni aloin huutaa "Hilfe, hilf mir!", kun tajusin, että ovea voisi tietysti vetämisen sijaan kokeilla myös työntää. Tänään, kun tulin kämpille huomasin, että vettä ei tule mistään hanasta. Kaipa se on pakko mennä pian kysymään remonttimiehiltä, josko saisin veden pian takaisin käyttöön.
Kuvat ovat kotikulmilta. Sanoinkin muutamille suomalaisille vaihtareille, että asuinalueeni on vähän niin kuin Wienin Kallio. Hieman kälyisiä kapakoita ja epäilyttäviä putiikkeja joka kulmalla. Ja eloisaa väkeä. Eilen joukko nuoria huusi kadulla kolmelta aamulla. Mutta kaiken kaikkiaan tunnen oloni täällä oikein kotoisaksi. Ja kyllä, asun siellä missä näkyy oranssia.
Pian lähden tapaamaan buddyani. Jännittävää. Ja vettä tulee jälleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti