Loma jatkuu vielä

Enpä muista koskaan viettäneeni näin pitkää kesää. Syyskuun lopussa voi kuljeskella kesämekossa ja lomapäiviä riittää lokakuun alkuun. Tämän viikon voin siis vielä hyvillä mielin viettää siestaa vaikkapa kuvan tyyliin riippukeinussa päivää paistatellen.

Maanantaina alkavat luennot. Kävin tänään tiedekuntani vaihtokoordinaattorin luona. Purkauduin pähkäilyistäni ja ongelmistani online-ilmoittautumisen kanssa, johon mies sitten vain nauraen kuittasi, ettei heidän tiedekuntansa itseasiassa edes käytä koko järjestelmää. Luennolle vaan mennään ja luennoitsijalle todetaan, että täällä ollaan. Ok, eli siis heippa alma&weboodi tai niiden paikalliset vastineet vuodeksi. Ei tule ikävä. Ylipäätään tiedekunnalla oli oikein mukava tunnelma. Kurssivalikoima on köyhempi, mutta kiinnostavan kuuloisia eksegetiikan kursseja löysin juuri sopivasti. En taida nyt syksyllä muuta kuin eksegetiikkaa opiskellakaan. Ja en viitsi kovin monia kursseja hamstrata. Tämä ei vain laiskuudesta johtuen, vaan ihan jo kielen takia. Luultavimmin luennot tulevat vaatimaan minulta kymmenen kertaa tarkempaa keskittymistä - toisin kuin muilta vaihtareilta. Kyllä, en olekaan ainoa! Mutta nuo muut kolme tulevat Saksasta, joten kieli ei luonnollisestikaan ole heille mikään koetinkivi.

Äiti lähti tänä aamuna. Ehdimme äidin vierailun aikana käydä Sigmund Freud-museossa, opastetulla oopperatalokierroksella, Schönbrunnin puutarhoissa samoilemassa ja tietysti vähän shoppailemassa. Sain ihanan uuden syysmekon! Sitten syötiin ja juotiin hyvin. Täällä on kiva mennä kalliisiinkin kahviloihin, kun ne ovat Helsingin tylsien ketjukahviloiden kanssa samanhintaisia. Ja oli hauskaa näyttää äidille, kuinka lähes sujuvasti osaan asioida arkipäiväisissä tilanteissa saksaksi. Enää en todellakaan ole aluksi kysymässä "Sprechen Sie Englisch?", vaan yritän löytää ilmaisun saksaksi. Tänään koordinaattorini kanssa keskustelu käytiin saksaksi, tottakai, sillä kielellähän opetuskin tulee toteutumaan. Ja pankissa asioidessani puhuin myös saksaa. Itseasiassa, kun lueskellessani läheisessä puistossa eräs mies tuli tekemään tuttavuutta (en ollut siihen kovin myötämielinen), jouduin teeskentelemään puhuvani erittäin paljon huonompaa saksaa päästäkseni hänestä eroon.

Mutta niin. Oli ihanaa, että äiti kävi. Varmasti myös äidille oli tärkeää nähdä, että pärjään täällä hyvin. Olen iloinen ja innostunut. Tiedän, että tänne tulo oli hyvä valinta. Olen tyytyväinen. Täällä on hyvä.

Huomenna matkaan Bratislavaan päiväreissulle. Matkustelu on ihan parasta - en muista milloin olisin sitä näin tiiviisti harrastanut! Kiitos siitä Wienin loistavalle sijainnille Euroopan kartalla ja hyville rautatieyhteyksille. Kun matkustaa ja tapaa ihmisiä, tietää, että heidät tuntee vain hetken. Kuten se slovakialainen tyttö Grazissa. Hän lähtiessään junaan vielä sanoi jotenkin, että hyvästi nyt sitten, mutta voihan olla, että vielä nähdäänkin. Niin, onhan se mahdollista. Sillä olihan sekin sattumaa, että tapasimme ensimmäisen kerran. Eikä tällaisista lyhyistä kohtaamisista tule surulliseksi. Päinvastoin, tuntuu, että elämällä on tarjottavana lukematon määrä mahdollisuuksia, joita minut on luotu tutkimaan ja kokeilemaan.
Hei, tätä se nuoruus varmaan nyt on. Aika, jolloin en ole sulkenut vielä yhtään ovea. Tunne, että kaikki on mahdollista. Ja, alles ist möglich.