Miten voikin olla näin väsynyt? En edes ole hypännyt tällä viikolla iltaisin missään, vaan istunut kiltisti kotona opiskelemassa saksaa. Tai ehkä se onkin selitys väsymykselle. Huomenna kuitenkin kurssi loppuu; menemme koko ryhmä yhdessä aamiaiselle ja sen jälkeen jaetaan todistukset. Ihan tajutonta miten nopeasti aika on kulunut - juurihan kurssi vasta alkoi. Mietinkin tänään, että tähän astinen oleiluni täällä on jo pisin aika, minkä olen viettänyt ulkomailla. Joskus itseasiassa ajattelin, että en haluaisi lähteä millekään kielikurssille, koska 3-4 viikkoa on niin pitkä aika olla poissa kotoa. Nyt huomaan, että olinpa väärässä. Aika on suhteellista. Ja koti, se on toki Helsingissä, mutta tavallaan myös täällä nyt.
Lähdin iltalenkille omille kotikulmilleni ja päädyin jotenkin kummasti Mariahilferin ostoskadulle. Kävin kuitenkin vain muutamassa kaupassa ja sain hillittyä itseni heräteostoksilta. Poikkesin sisään myös Mariahilferin kirkkoon. Mielestäni on aika jännää, että pieni ja kaunis kirkko sijaitsee keskellä vilkasta ostoskeskittymää. Jokatapauksessa, aikomukseni oli istuskella sisällä vain pieni tuokio, mutta yhtäkkiä pappi kävelikin alttarin ääreen ja aloitti messun. Ensimmäinen kertani katolisessa messussa! Ja se tosiaan oli messu, sillä pappi jakoi ehtoollisen. Ensin pappi nautti leivän ja viinin itse - oli hieman koomista, kun hän kohotti suuren ehtoollisviinipikarin kaksin käsin huulilleen ja nautti reilun kulauksen viiniä. Maallikoiden ehtoollista varten haki pappi pikarin alttarin takaseinässä sijaitsevasta kaapista (?) En oikein ymmärtänyt minkäläisen ehtoollisen pappi seurakuntalaisille jakoi. Ihmiset muodostivat nopeasti jonon alttarille ja jako sujui todella rivakasti. Niin, ja jaettuaan seurakuntalaisille ehtoollisen pappi nautti vielä kulauksen viiniä! Muuta erikoista oli seisomisen määrä. Niin lukutekstien, saarnan kuin monien rukoustenkin aikana seisottiin. Sen verran puheesta sain kiinni, että päivän pyhimyksenä kunnioitettiin Pyhää Hildegaardia ja toki tunnistin myös oitis Isä Meidän-rukouksen. Musiikki puuttui kokonaan, harmillista. Mutta, oli mielenkiintoinen sattuma!
Kännykkäni hajosi toissapäivänä ja eilen kiikutin sen korjattavaksi Nokia-myymälään. Siellä mies sitten nauroi minulle, että tiedänkö korjauksen tulevan paljon kalliimmaksi kuin uuden ostaminen. Niin, no olihan se nyt varsin vanha malli, mutta tähän asti toiminut aina moitteettomasti! Kun sitten sanoin tahtovani mielellään samanlaisen, mies katsoi minua jälleen todella kummeksuvasti. Aivan yhtäläistä ei löytynyt, mutta enköhän pian totu tähän uuteeni. Mutta siis, tarkoitukseni oli kertoa, että eilisellä reissullani opin taas kantapään kautta jotain uutta. Nokia-myymälä oli itselleni vieraassa osassa kaupunkia. Olin kävellyt aika pitkän matkan metroasemalta ja ajattelin, että kyllä lähempääkin varmaan löytyy asema. Kun sitten näin "Einbahn"-kyltin olin hyvin mielissäni tästä opasteesta metrolle ja lähdin tarpomaan nuolen osoittamaan suuntaan. Metroasema ei kuitenkaan tullutkaan heti vastaan, vaan jonkunlaisen matkan käveltyäni näin uuden "Einbahn"-kyltin ja käännyin sen osoittamaan suuntaan. Ihmettelin kylläkin sitä, että tunnuin kävelevän takaisinpäin sinne mistä olin jo tullut. Parin kilometrin kierroksen jälkeen tunsin itseni varsin tyhmäksi, kun äkkiä ilmestyin takaisin Nokia-myymälän eteen. Päätin sitten lähteä suosiolla täsmälleen samaa reittiä takaisin mistä olin tullutkin. Kun siinä kävellessäni niitä "Einbahn"-kylttejä osoitti lähes tulkoon jokaiselle pikkukadulle syttyi lamppu: "Einbahn" siis tarkoittaa yksisuuntaista tietä eikä suinkaan ole mikään opaste metrolle! Saksaksi metro on "U-bahn" ja koska kulkuvälineisiin astumista kuvataan verbillä "einsteigen", ajattelin jotenkin tosi loogisesti, että "Einbahn" tarkoittaa "metroon". Että näin. Kuinka sitä voikin olla hölmö.
Marille. Se on kai niin kuin itävaltalaisten aprikoosi. Sitä on täällä kaikissa mahdollisissa elintarvikkeissa: leivoksissa, jäätelössä, mehussa, liköörissä.. Kuva on lauantaiselta retkeltäni. Ilmeisesti Wachaun-seudun marille on sitä ainoaa oikeaa marillea. Tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti