Olisiko minusta reilaajaksi?

Siinäpä vasta kysymys. Matkasimme kolmen päivän aikana 1234 kilometriä junalla. Kyllä siinä jossain vaiheessa istumalihaksia koeteltiin. Penkit olivat tosin suuremmat ja mukavammat kuin VR:llä. Ja kun ikkunassa vaihtuivat toinen toistaan vaikuttavammat alppimaisemat, ajattelin mielessäni kuinka onnekas olenkaan, kun saan nähdä kaiken tämän. Jotkut vuorimuodostelmat olivat niin sykähdyttäviä, että vatsanpohjassani huippasi. Samalla tavoin, kuin jos kurkistaa korkealta alas, tuntee putoavansa unessa tai ihastuu. Niin valtaisan hienoa ja kaunista Itävallassa on!

Innsbruck on sympaattinen ja kaunis pikkukaupunki. Alpit ympäröivät sitä jokaiselta ilmansuunnalta. Aivan sattumalta taisimme paikantaa jokaisen kaupungin nähtävyyksistä: kultainen katto (se taisi olla päänähtävyys, oikeasti!), Jesuitenkirche, Anna-patsas, Olympia-kylä ja Triumphforte (kunniakaari). Söin ja join myös hyvin perinteisesti: pinaattiknödeleitä ja illalla lasillinen kausijuoma Sturmia, joka on kuin meidän simaa. Inn-joen vartta kävellen pääsimme hostellillemme, joka ehkä oli hieman kauempana kuin mitä paperinen kartta antoi ymmärtää. Ja eipä tuo hostelli kovin kummoinen ollut. Kuuden hengen huone oli ehkä yksi kolmasosa Wienin yksiöstäni. Onneksi meitä nukkui siellä kuitenkin vain kolme. Tuo kolmas, saksalainen tyttö, ei tosin ollut mikään kohtelias ja korrekti huonetoveri. Hän oli ystävälleen ja Annukalle todennut kolmeen kertaan, että minä ja Annukka haisemme todella pahalta. Hämmentävää. En nyt täysin allekirjoita tuota väitettä, mutta myönnän olevani valmis luopumaan kesäisistä ballerinoistani ja etsin juuri kuumeisesti uusia kävelykenkiä.

Grazin hostellimajoitus oli parempi esitys. Vaikka pelkäsin ensin hieman sekamajoitusta, niin huoneessa oli ihan rauhallista nukkua. Kämppiksetkin olivat mukavampia. Lyöttäydyimme heti majoituttuamme slovakialaisen tytön ja hänen saksalaisen tuttavansa seuraan. Kävimme syömässä espanjalaisessa ravintolassa ja sen jälkeen vielä drinkeillä lämpölampputerassilla. En taida enää olla kiiville allerginen, sillä hyvin onnellisena maistelin mansikka-kiivi-juomaani. Torstaipäivä kului sitten taas kävellessä. (Matkamme tosiaan rakentui pitkistä istuntajaksoista ja pitkistä kävelyretkistä - äärimmäisyydestä toiseen). Kiipesimme Schlossbergin kukkulalle, joka sijaitsi keskellä kaupunkia. Sieltä löytyi kellotorni, keskiaikaisia raunioita ja jälleen hienot näkymät yli Grazin. Vanhakaupunki oli oikein viihtyisä ja kotoisa. Iltapäivällä matkaväsymys ja kuumuus veivät kuitenkin voimia siinä määrin, että lähdimme jo suunniteltua aikaisemmalla junalla kohti Wieniä.

Kyllä väsytti ja nukutti. Näki ja teki, istui ja käveli, niin tosi paljon kolmen päivän aikana. Oli huippu reissu! Itävalta vie sydämeni pala kerrallaan.

Huomenna äiti tulee ja viipyy tiistaihin asti. Ihana nähdä äitiä (: Nyt pitäisi vähän tiskata, siivota ja järjestellä huomista tupatarkastusta ajatellen. Pesen juurikin nyt pyykkiä. Vähän tiukkaa tekee, kun koko talon asukkaille on varattu ainoastaan kaksi pesukonetta ja kaksi kuivausrumpua.

Enpä ole aikoihin syönyt näin hyviä kirsikkatomaatteja! Nam. Täkäläinen ruoka maistuu minulle hyvin, vaikka myönnän, että kaipaan ruisleipää, suklaata ja maitoa. Itseasiassa maidon juonnista luopuminen vähän arveluttaa. Toivottavasti en joudu kovin pahaan puutostilaan. Ja nyt kun olen vuoden kokonaan juomatta, ei välttämättä palatessani enää edes suomalainen maito maita. Voivoi, älä tule osteoporoosi.