kaikenlaisia kulttuurielämyksiä

Keskiviikkona teimme päiväretken Bratislavaan. Odotin huomattavasti isompaa kaupunkia, mutta keskusta-alue olikin hyvin kompakti. Tosin, kun kiipesimme linnakukkulalla, näki sieltä miten laajalle esikaupunkialueet levittäytyivät. Koruttomia neuvostoaikaisia suuria kerrostaloja, rivissä ja jonossa monta samanlaista. Oikeastaan vain vanha kaupungin keskusta oli kaunista. Sen ulkopuolella talot olisivat tarvinneet kipeästi remontointia. Eikä ollut niin siistiäkään kuin Wienissä. Kyllä huomasi, että tämä naapurimaa on huomattavasti köyhempi. Vierailunarvoinen paikka silti! On jännittävää aistia, miten erilainen tunnelma joka kaupungissa on. Bratislavan ilmapiiri oli hyvin erilainen mitä Wienissä. Ja Wieniä ja Helsinkiä en lähde edes vertailemaan keskenään - en osaa selittää mikä sen eron tekee: kieli, tapakulttuuri, ihmiset.. tule ja koe itse!

Eilen olin syksyn ensimmäisellä tanssitunnilla! Torstaisin käyn siis jazztanssissa ja tiistaisin on modernin tanssin tunti. Olipa ihanaa olla pitkästä aikaa tanssitunnilla. Oli tuttuja liikkeitä lämppärisarjoissa, hyvä venyttely ja koreografiakin oli sopivan haastava. Opettaja vaikuttaa pätevältä ja tosi mukavalta. Ymmärsin lähes tulkoon kaiken, mitä hän saksaksi selitti, mutta kävin sitten kuitenkin vielä tunnin jälkeen lausumassa tämän hyvin yleisen ilmoitukseni:"Ich bin Austauschtstudentin und habe einige Schwierigkeiten mit der Sprache" (olen vaihto-opiskelija ja minulla on vielä hieman vaikeuksia kielen kanssa). Painotin kuitenkin kysyväni sitten, jos jotain jää epäselväksi. Olisi mielestäni epämukavaa, jos yksin minun takiani asioita jouduttaisiin toistamaan englanniksi. Onneksi tanssisanasto on kuitenkin varsin kansainvälistä ja niin, tärkein viestintämuoto tanssitunnilla on toki liikekieli.

Illalla lupauduin lähtemään parin kielikurssitoverini kanssa iltaa istumaan. Päädyimme samaan Kneipeen (baari, mutta saksankielinen sana on minusta kivempi), jossa olin käynyt aikaisemmin jo Buddyni kanssa. Silloin siellä ei todellakaan ollut niin täyttä kuin eilen - televisiosta tuli jalkapalloa, ilmeisesti joku tärkeäkin ottelu, jota kaikki olivat kerääntyneet seuraamaan. Ahtaudesta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, tunnelma oli oikein mukava. Paljon parempi paikka tämä oli kuin ne kaksi, joissa erasmuspirskeitä joka viikko vietetään. Sain myös illan aikana hämmentyä erilaisesta tervehtimiskulttuurista. Minä, joka en pahemmin välitä edes halailusta, näytin varmaan varsin tyypertyneeltä vastaanottessani poskisuudelmia. Yritin sitten selitellä, että meillä Suomessa tosiaan kätellään tai sitten ihan vaan nyökätään. Joku rupesi siinä vielä anteeksipyytelemään, mutta siihen totesin, että ei mitään tarvetta - oikeastaan tämä on oikein kiva tervehdysmuoto!

Ja tänään vuorossa oli Papyrusmuseo. Siellä näin pätkän Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista ja lisäksi jostain psalmista. Muutaman sanan pystyin tunnistamaan papyruksen palasista, mutta epäilen todella pystyisinkö mitään järkeviä lauseita niistä tulkitsemaan. Kuitenkin teksti on aika hankalasti luettavaa: sanat yhteenkirjoitettuna, eikä kirjaimistakaan aina tiedä, ovatko ne isoja vai pieniä. Mutta olihan se nyt hienoa nähdä livenä muutama papyrus. Ennen niitä on vain ihastellut eksegetiikan luennoilla powerpointesityksen välittäminä.

Väsyttää. Katselin juuri Bridget Jonesia telkkarista. Dubbaus ei tuottanut pahemmin ongelmia, sillä olen nähnyt elokuvan kertaa monta aikaisemminkin. Huomenna näen tulevan opiskelutoverini. Hauskaa, sillä olen ollut teologeista vieroittuneena aivan liian pitkän aikaa. Ja illlalla on vuorossa lisää kulttuuria, "Die lange Nacht der Museen", Museoiden pitkä yö, tai miten sen nyt hienosti kääntäisi. En pidä itseäni minään museotyyppinä, mutta täällä näyttelyt ovat yleensä niin hyviä, että ei voi olla menemättä. Itseasiassa ainoa huono näyttely, missä olen vieraillut oli Grazin kaupunginmuseossa. Sinne pääsin kuitenkin ilmaiseksi, joten ei tarvinnut sitäkään jälkeenpäin sen suuremmin harmitella. Mutta Wienistähän löytyy vain loistavaa taidetta!