Pieni hetki

Nyt tekeisi vain mieli painaa pää tyynyyn ja nukahtaa toivoen heräävänsä huomenna pirteänä ja tehokkaana. Mutta en tahdo laiminlyödä blogiani ja yritän siksi satuilla jotain vielä näin iltasella. Tänään on ollut suomalainen päivä. Palloilimme Alterlaan Intersparissa, joka tuntui kotoisasti Prisman ja Citymarketin yhdistelmältä. Etsimme leivontatarvikkeita korvapuusteja varten ja mikä tärkeintä, ostimme lohifileen, joka nyt maustuu suolassa ja tillissä, tiiviisti paketoituna jääkaapissani Raamatun alla. Luit oikein, Raamatun alla. Tarkemmin sanottuna katolisen yhteinäiskäännöksen alla - hyvä ja jämäkkä painolasti. Ja kaikki tämänpäiväinen: Interspar -visiitti, graavilohi, korvapuustiainekset, powerpointiesitys, vain ja ainoastaan suomalaista iltaamme varten ajateltu ja tehty. Ollaan Kian kanssa vahvasti sitä mieltä, että tällaisesta isänmaallisesta vaivasta tuli lahjoittaa muutama opintopiste. No, ainakaan mun tvt-tentin suorittamisen ei pitäisi jäädä powerpoint-osiosta kiinni. Sen ohjelman käyttäminen alkoi sujua jo varsin ammattimaisella rutiinilla! (joo, tiedän, että se on ehkä helpointa, mitä voi olla, mutta niistä vaikeista en tahdo edes kuulla mitään.)

Sellaista siis tänään. Mua vähän stressaa tajuntani syövereissä se essee, josta en ole saanut vielä mitään konkreettista paperille. Kirjallisuuden kahlaamisessa ja muistiinpanojen tekemisessä menee kauan - kaikki kestää kuitenkin tuplasti kauemmin saksaksi. Sitten vielä on muut normaalit opiskelujutut. Yksi tosi mielenkiintoinen harjoituskurssi, joka kuitenkin työmäärältään muistuttaa enemmän seminaaria. Yksi mielenkiintoinen seminaari, jonka kanssa mulla on paha aikataulullinen ongelma, juuri tuon keskiviikkoisen finska presentaatiomme takia. Enkä ole ihan varma, että pystynkö lukemaan englanniksi ja keskustelemaan saksaksi. Ja osaanko olla psykologi, kun olen niin läpeensä teologi. Yöpöydälläni lojuu myös lempikommentaattorini, Bovonin, kommentit Luukkaan evankeliumin 24 luvusta jakeista 1-12, mutta en tiedä, missä vaiheessa ehdin siihen syventyä. Saarnan valmistelu on innostavaa ja palkitsevaa, sille täytyy vain keksiä oma rauhallinen väli.

Niin. Mulla ei ole kiire, mulla on vain paljon tekemistä. Tämä viikko on ollut jollain tapaa ehkä yksi parhaimmista täällä Wienissä. Ei ole sattunut mitään mielettömän erikoista tai erityistä, on ollut itseasiassa aika tavallista, mutta tosi mukavaa. Arkeen mahtuu paljon iloa, kivoja ihmisiä ja kivoja asioita. Niin, ei siinä sen kummempia tarvita. Olen lisäksi tajunnut, että en ole joululomalta palattuani, enää ikävöinyt kotia. Sen pari kuukautta ennen joululomaa kuitenkin enemmän tai vähemmän odotin, että pääsen käymään kotona. Nyt mua lähinnä kauhistuttaa ajatus siitä, miten aika kuluu nopeasti, miten olen jo reippaasti yli puolen välin vaihtovuottani ja miten maaliskuu lähenee väistämättä kesää kohti. Ei ei Ella, nyt pitäisi vain elää hetkessä, niin kuin olet täällä hehkuttanut oppineesi tekemään ja lopettaa turha asioiden edeltäkäsin murehtiminen. Siitä ei tule kuin huoliryppyjä, eivätkä ne ole ollenkaan niin veikeitä ja kauniita kuin naurujuonteet. Se on muuten aika vastustamattoman tarttuvaa, jos toinen ihminen hymyilee ja nauraa. Se vain vie mukanaan.

Mä ajattelin säästellä ja pantata tätä tietoa pitempään, mutta en vaan malta olla kertomatta, että mulla on ihana iltapuku ja haaveilen tiarasta ja valkoisista korkokengistä. Ollaan menossa EHG-porukalla evankelisiin tanssiaisiin 10. huhtikuuta ja minä olen tästä pienestä prinsessa-mahdollisuudestani niin innoissani. Nyt kun hiuksenikin ovat kasvaneet ja saaneet oman vaalean sävynsä (onneksi!) takaisin, pystyy niistäkin loihtimaan kauniin kampauksen. En ymmärrä, miten olen näin höppänöintynyt näistä tanssiaisista, mutta ehkä se minulle nyt sallittakoon. Vanhojen tanssit jäivät kuitenkin osaltani silloin aikoinaan väliin. Sunnuntaina olisikin tarkoitus opetella Wienervalssin askeleita.

Life is good, really good, vaikka kurkkuni hieman kipuilee ja ääni painuu pois, kiitos siitä varmaankin toissapäivänä kirjastossa vieressäni istuneen miehen, jonka karmeasta köhimisestä ei meinannut loppua tulla. Ei se mitään. Rooibostee, suklaa ja Janna auttavat niin kurkkukipuun, ahdistukseen kuin sydänsuruihinkin. Kaikissa tilanteissa testattu, aina toimii, enemmän tai vähemmän, mutta toimii.

5. kerros ei ole enää rauhan ja hiljaisuuden tyyssija. Täällä pelataan pöytäjalkapalloa, jutellaan iloisesti ja soitetaan kaikkien tuntemia hittejä tai vaihtoehtoisesti kaikille tuntemattomia espanjalaisia rytmejä.