Täällä on lunta maassa. Onko sen pakko olla totta? Totuin jo niin siihen, että on kevät. Ihanaa, aurinkoista, lämmintä ja kaunista. Nyt täytyi ottaa taas talvitakki käyttöön ja viima kohmettaa korvat, vaikka olisi baskeri päässä. Huokaus. Mielialani menee aina aikalailla yksiin sään kanssa. Aurinkoa odotellessa ja toivoessa voisin kertoilla muutaman viime päivän tapahtumia. Tänään on rauhallinen kotilauantai. Olen aika väsynyt. Kolme myöhään mennyttä huiteluiltaa ja niiden seurauksena rajoittuneet yöunet vaativat vähän tasausta.
Keskiviikkoiltana oli EHG:n eli evangelische Hochschulgemeinden kesälukukauden avajaiset. Teemana oli Irlanti, tarjolla oli olutta, viskiä ja livemusiikkia. Pakko todeta, että teema ei muodostunut mulle niin kovin merkittäväksi tekijäksi näissä pirskeissä. Unohdin tietysti tyystin vihreän pukukoodinkin - onneksi paidastani kuitenkin löytyi muutamia vihreitä läiskiä. Ja minähän en oluen saatika sitten viskin ystävä pahemmin ole, joten ilta kului kivennäisvesilinjalla. Musisoijat olivat itseasiassa varsin taitavia, mutta en keskittynyt heidän tekemisiinsä ehkä niin paljon kuin olisin voinut. Lähinnä harmittelin välillä, että jammailu ja muiden kiihtynyt puheensorina asetti haasteita omalle kuulolleni ja ymmärrykselleni. Huolimatta teeman pienestä epäonnistumisesta omalla kohdallani, oli mulla tosi kivaa. Ja luulen, että kaikilla muillakin siellä. Jotenkin oli sellainen välitön ja avoin tunnelma. Hienoa oli huomata, että itse myös jo kuuluu sinne, tuntee tai vähintään tunnistaa ihmisiä. Taisin seisoakin koko illan oikeastaan paikoillani. Aina tuli joku juttelemaan ilman että olisi itse tarvinnut siirtyä ryhmästä a ryhmään b. Hauskaa oli välillä havahtua siihen, että joku mainitsi Suomen tai meidät, suomalaiset. Vähän niin kuin olisi jonkinlainen julkkis siellä EHG:ssa. Ainakin sellainen pieni erikoisuus. Mutta siis, mukavia, hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä. Yksi oli erityisen kiva ja sai mut hymyilemään paljon.
Torstaina olimme erasmuspirskeissä Eschenbachin palatsissa. Kyseessä oli suuri tervetulojuhla uusille tulokkaille ja siinä sivussa meille vanhoille. Siellä oli taas täyttä, mutta löysin onneksi buddyni. Tällä kertaa hän ei tosin pyytänyt tanssimaan, mistä olin hieman pettynyt. Onneksi meillä onnistuivat kuviot hyvin tyttöporukallakin. Tallennettu kuvamateriaali sen sijaan oli sen verran hätkähdyttävän karmaisevaa, että muistan jatkossa välttää musiikin tahtiin laulamista ja suuni avaamista ylipäätään. Body talk only.
Sattui myös tuttu ja hupaisa tapaus erään ranskalaisen miehen kanssa. Teologianopiskeluni herätti jälleen hämmentyneen reaktion. Mutta miehen muotoilema "what a waste of biology" oli minusta vain jollain tapaa riemastuttava ja ehkä jopa hieman imarteleva lähestymistapa asiaan. Hän kuulemma kunnioittaa ratkaisuani (niin kaikki muuten yleensä toteavat), mutta ei voi ymmärtää sitä, että miksi kaunis nainen on lähtenyt sille tielle. Yritin sitten taas painottaa, että voin seurustella, mennä naimisiin ja hankkia lapsia ja hän vaikuttikin tietävän, mitä on protestanttius. Mutta niin, silti hänen esittämäänsä kysymykseen "Miksi teologia?" minun olisi mielestäni pitänyt osata vastata paremmin. En taida oikeastaan ikinä olla osannut vastata siihen hyvin. Ja aina sitä kysytään. Tiedänköhän edes vastausta? Olenko ikinä kunnolla miettinyt, että miksi todella valitsin teologian? Kriisi, kriisi. Tiedät opiskelevasi teologisessa, kun olet niin kriisissä.
Eilen olin Wieson, eli Wienin suomalaisen opiskelijayhdistyksen Stammtischillä, eli kuukausittaisessa kapakkatapaamisessa. En oikein tuntenut sieltä ketään, mutta oli ihan mukava istua iltaa ja kumota yli puolen litran pullo hyvää siideriä. Maultaan päärynää, mutta pullon etiketissä oli omenan kuva. Ja hienoa oli kuulla vieressäni istuvien itavaltalais-suomalaisten poikien vaihtavan sujuvasti suomen ja saksan välillä. On se aikamoinen pääoma, jos lapsena oppii kaksi kieltä. Saksa & suomi on vieläpä varsin hauska ja hieman eksoottinen yhdistelmä.
Tänään yritän mennä ajoissa nukkumaan. Sain vähän lueskeltua noita esseekirjoja, mutta huomiselle olisi kyllä paljon tekemistä. Harmittaa, kun löysin mielestäni aivan todella hyvän kuulakärkikynän ja nyt kun yritin käyttää sitä, niin se olikin ihan tyhjä. Olin hieman tyhmä ja ajattelematon, kun en ottanutkaan sitä, minkä kokeilin toimivan, vaan kaivoin ostamani laatikon pohjalta ja en sitä sitten enää testannut.
Päivän otos on ranskalaisen matkatoverini Tiphainen Venetsian kavalkadista. Luulen, että olen kävellyt kuvaan vahingossa :D mutta jostain syystä tykkään tästä paljon. Kunhan nuo lumet nyt vain sulaisivat ja aurinko taas näyttäytyisi, niin pääsisin esittelemään teille ihanaa keväistä Wieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti