Hymy!

Olen kirjoittanut, että aina kun tuntuu surulliselta, pitää vain koettaa hymyillä väkisinkin niin pitkään, että alkaa oikeasti hymyilyttää. Tuskan irvistyskin on ihan hyvä alku. Se tekee kuitenkin sen verran kipeää suupieliin, että pian tekee mieli päästää ilmettä vähän rennommaksi, ja kas, johan se vähitellen alkaa muistuttaa hymyä. Ehkä silmät eivät vielä hymyile, mutta mekaaninen suun liikekin on jo edistystä. Mielessä kannattaa laskea niitä monia iloisia, ihania ja kauniita asioita mitä elämässä on juuri sillä hetkellä. Allekirjoittanut saa mm. nauttia Wienin keväästä, viettää kaksi viikkoa pääsiäislomaa, iloita kyläilevän ystävänsä seurasta ja Wien-oppaana toimimisesta, olla ylpeä isosisko, koska pikkusisko ylitti itsensä ruotsin kirjoituksissa ja jälleen yhden saarnakokemuksen jälkeen tuntea taas lisävarmuutta siitä, että on oikella polulla.

Niin, joskus eivät asiat mene niin kuin niiden tahtoisi tai toivoisi menevän. Joskus niiden on tarkoitus mennä niin kuin niiden ei tahtoisi menevän. Ja se kiukuttaa, ärsyttää ja surettaa. Mutta silti sitä tietää, kun on vain tarpeeksi rehellinen itselleen, että näin tämä on ja näin tämän kuuluu olla.

Kirjoitin, että kun näkee toisen ihmisen hymyilevän, on se niin vastustamatonta, että sitä ei voi itsekään muuta kuin hymyillä. Voi olla, että hymykohtaamisesta seuraa yhteinen hersyvä nauru, voi olla, että niin ei käy. Vaikka molemmat näkevät toistensa hymyt, he eivät välttämättä osaa nauraa yhdessä. Voi pitää valtavasti toisesta ihmisestä, mutta samalla ei ymmärrä häntä alkuunkaan. Hymy ilahduttaa, mutta vasta nauru tekee onnelliseksi.

Elämässä on pieniä satuja ja unelmia, joista ei tule ikinä totta. Tanssiaiset olivat tällainen ihana haavekuva: minä kauniissa pitkässä iltapuvussa tanssimassa wienervalssia kavaljeerini käsivarsilla. Unohtamatta tiaraa!
Uskon silti satuihin ja unelmiiin, joista tulee totta. Tiedän, että jotkut niistä ovat toteutuneet ja tulevat toteutumaan minulle, niiden joiden on tarkoitus, ja toiset sitten eivät.

Raamattuuni olen joskus kirjoittanut rukouksen:
Opeta minua elämään oikein, tuhlaamatta päiviäni, katsoen aina eteenpäin.

Elämä on nyt ja tässä. Se on hyvää ja kaunista. Kannattaa siis hymyillä! Kuten kuvasta näkyy, tiesin sen jo 16-vuotiaana tyttösenä.